Tässä blogissa kirjoitan Legacy Challense tarinaa, joka kertoo Wilsonien suvusta. Tontti ei ole suurin mahdollinen, mutta rahaa jäi silti se 4800 simoleonia. En laske pisteitä, vaan pelaan ihan vain omaksi, ja toivottavasti teidänkin iloksenne. Koneellani on Lemmikkielämää, Vuodenajat, Vapaa-Aika ja Kaupunkikämppä lisäosat.
Noniin, nyt aloitetaan!


Noniin, tässä hän nyt sitten on. Wilsonien suvun kantaäiti, Daniela Wilson. Daniela on romantiikkatavoitteinen, ja luonteeltaan siisti(5), menevä(6), toimelias(5), vakava(4) ja kiltti(5). Horoskoopiltaan Daniela on oinas.


Paikalle saavuttuaan Daniela yllättyi, kun tontti oli ihan tyhjä, ei missään mitään edes talolta näyttävää.
"Hmm..", Daniela mietti hetken, ja vähän ajan päästä, toimelias nainen kun oli, sai hän rakennettua itselleen pienen talon. Danielan rahavarat voivat nyt hiukan huonosti.. Tuo talo näyttää tässä kuvassa aika suurelta, mutta ei se sitä todellakaan ole.


Tältä näyttää Danielan pieni talo ylhäältä päin. "Ei se mikään kummoinen ole, mutta kelpaa minulle", Daniela mietiskeli saatuaan talonsa valmiiksi. Talo laajenee varmaan nyt aika useasti muutaman ruudun kerrallaan, joten en laita turhaan jokaisesta pienestä laajennuksesta uutta taloesittelyä..Laitan sitten kun talo on huomattavasti suurempi. :)

Daniela ei saanut vähäisillä rahoillaan mitään nojatuolia, mikä tietenkin harmitti Danielaa aikamoisesti.. Mutta enempää murehtimatta Daniela siirtyi takaisin ulos, ja rupesi bongailemaan lintuja. "Hih, kaunis keltasirkku!" Daniela hihkaisi.

"Hei, tässä olisi teidän postinne", postinjakaja sanoi, ja länttäsi lehden Danielan oven eteen. Daniela rupesi heti jututtamaan nuorta postinjakajaa. Harmi vain, postinjakaja oli liian nuori Danielalle..

Pian postin jälkeen myös tämä herra, Rod Humble, käveli Danielan talon ohi. Tuo hieman mystisen oloinen mies jätti jälkeensä myös salaperäisen, suuren paketin.

"Onko tämä minulle?" Daniela kysyi hämmästyneenä, muttei saanut vastausta, sillä Rod oli jo lähtenyt. Paketista paljastui uusi, hieno tietokone, johon oli asennettuna TheSims 3-peli.


Daniela etsi innoissaan itselleen työpaikkaa uudelta tietokoneeltaan. "Hmm..Kaipaan musiikkiuraa..", Daniela mutisi, muttei löytänyt etsimäänsä. Daniela oli hiukan harmissaan, ja nälissään. Daniela pisti uuniin herkullisen ateriansa. "Jei, osaan käyttää uunia!" Daniela huudahti jo iloisempana, ja otti ruokansa uunista.

Syötyään Daniela rupesi tutkimaan lehteä, jospa vaikka sieltä löytyisi työpaikka musiikkiuralta. Kannatti tutkia, sillä Daniela löysi työhaku-ilmoituksen levykaupan myyjänä. Innoissaan uudesta työstään Daniela rupesi tappamaan aikaa tekemällä ristisanatehtäviä.

Daniela kaipasi jotain harrastusta, ja päätti kokeilla balettia. Danielan varat riittivät juuri ja juuri balettitankoon. Oikea balettiasu jäi kyllä uupumaan, mutta kyllähän se onnistuu ihan hyvin farkuissakin.. "Ja kurotus eteenpäinn.."

Reilun tunnin päästä alkoi hämärtää, ja Daniela siirtyi sisälle. Nainen valmisti itselleen iltaruuaksi spaghettia. "Huomenna pääsen töihin, pitää tosin herätä jo ysiltä.." Daniela mietiskeli syödessään.

Daniela kävi vatsa sopivasti täynnä nukkumaan. Daniela ei kerennyt kauaa nukkua, kun ulkonta kuuluva ulina herätti hänet. "Mitä himpskattia!" Daniela kirosi, ja nousi sängystään.

Pihalla oli musta koira. "öö..Mene poiss", Daniela yritti hätyyttää koiraa ovelta, mutta se katsoi Danielaa kiltisti suurilla nappisilmillään, joten Daniela uskaltautui mennä koiran luo, ja rapsutteli sitä.

Koira löysi jostain kepin, ja toi sen Danielalle. Daniela tarttui keppiin, ja heitti, heitti ja heitti keppiä, väsymys vei voiton. "Kuules, minulla on huomenna työpäivä, enkä jaksa mennä töihin, jos en nyt mene nukkumaan.." Daniela leperteli koiralle, ja meni sitten takaisin sänkyynsä, hyvästeltyään koiran.

Aamulla Daniela lähti pirteänä pihalle ennen yhdeksää. Daniela alkoi tuntea itseään hiukan yksinäiseksi, mutta ajatteli tunteen katoavan päästessään levykauppaan, ihmisten luo.

Nähtyään kimppakyyti-auton Daniela ei ollutkaan enää niin varma työpaikastaan. Mutta Daniela ei antanut epäluuloillensa valtaa, vaan tervehti yhä iloisena naista, joka istui ratin takana.

"Tein sen! Sain ylennyksen!" Daniela hihkaisi tullessaan takaisin kotiin. Kyllä, tyttösemme sai ylennyksen, ja on nyt pianonvirittäjä.


Kun Daniela kurkkasi postilaatikkoon, oli sinne ilmestynyt laskuja. "Voi ei!" Daniela parahti, mutta huokaisi sitten helpotuksesta, kun summa olikin vain 78 simoleonia.

Sisälle mentyään Daniela pesi kaikki likaiset astiat. "Tämän jälkeen lähden käymään keskustassa.." Daniela mietiskeli ääneen, ja kuivasi astiat.

Kun Daniela sitten pääsi lähtemään, olikin jo pimeää. Daniela päätti silti jatkaa matkaansa, sillä Daniela alkoi kaivata talouteensa miespuolista henkilöä.

Danielan saavuttua pieneen kuppilaan, hän huomasi tilaisuutensa tulleen. Seinustalla oli pienehkö lava, ja lavalla komeili mikrofoni. "Saako tuonne mennä laulamaan?" Daniela kysäisi kuin ohimennen baarimikolta. "Tottakai", baarimikko vastasi. Daniela rakasti laulamista, ja hänellä oli myös hyvä lauluääni. Daniela vetäisi muutaman nopean kappaleen, ja kaikki paikalla olijat taputtivat hänelle hurjasti. "Kiitos", Daniela sanoi hymyillen.

Danielan harmiksi paikalla ei ollut yhtään sopivan näköistä miestä, joten hän jätti sen paikan. Pihalla Daniela näki Ihmispatsaan, ja antoi tälle muutaman simoleonin.

Ihmispatsas sai jäädä, sillä Daniela näki hyvin pahan noidan laskeutuvan puhelinkopin eteen. "Vouu.." Daniela henkäisi hiljaa hämmästyksestä.

Daniela ei tahtonut päästää tätä hetkeä karkaamaan käsistään, vaan meni tervehtimään noitaa. "Hei, olen Daniela. Hauska tavata..!" Daniela soperteli noidalle. "Kjäh, mää oon Raisa Synkmieli. Hauska tapailla suakin!" Raisa kähisi pelottavasti. Daniela päätti, että nyt hän voisi ehkä toteuttaa toiveensa.. "Öh..Minäkin tahtoisin olla noita..Olisiko mitenkään mahdollista..?" Daniela kysyi hiukan epävarmana Raisalta.
~~~
Pääseekö Daniela noidaksi? Sen saat tietää seuraavassa osassa, joten ole kiltti, ja pysy tällä kanavalla! 8D
Juu, eli jatkoa tulee nyt mahdollisimman pian. Olisin kiitollinen kommenteista<3
See You Soon!